Egyptissä saa puhua, mutta ei toimia

كتبهاعلاء الأسوانى ، في 28 سبتمبر 2009 الساعة: 14:30 م

perjantai 25.9.2009 | Kullervo Onnittele e-kortilla

Sää pe 03:00

Helsinki

KOLUMNI

Miksi suomalaiset eivät keksineet Ikeaa?

Jyrki Kiiskinen

Hae

Egyptissä saa puhua, mutta ei toimia

Lähi-idän parhaiten myyvä kirjailija hoitaa yhä hampaita

Al-Aswania ei kutsuttu kirjaansa perustuvan elokuvan ensi-iltaan

Julkaistu: 7.9.2009 lehdessä osastolla Kulttuuri

A A

hanna leivonniemi

PETROS GIANNAKOURIS / AP

Menestynyt egyptiläinen kirjailija Alaa al-Aswani on koulutukseltaan hammaslääkäri. Kotimaansa monista epäkohdista huolimatta hän uskoo muutokseen. "Nykypäivän Egypti on liian energinen ja suuri. Hallituksella ei ole yksinkertaisesti aikaa pidättää kaikkia."

Kairo. Taksi pysähtyy kerrostalon eteen Kairon varakkaalla asuinalueella aivan Niilin kupeessa. Ulko-oven pieleen on kiinnitetty pieni kyltti: "Dr Alaa al-Aswani, dental clinic, 3th floor."

Lähi-idän parhaiten myyvän kirjailijan teoksia on käännetty lähes 30 kielelle, mutta supertähteydestään huolimatta hän on yhä ammattiaan osapäiväisesti harjoittava hammaslääkäri.

"En halua menettää kosketusta ihmisiin. Samalla kun hoidan heitä, kuuntelen heidän tarinoitaan. Se on tärkeää kirjailijalle", naurahtaa al-Aswani ottaessaan vastaan vihreässä hammaslääkärintakissaan. Kädenpuristus on luja, silmät tuikkivat uteliaisuutta ja lämpöä, ääni on tupakankarhea ja olemus on jotenkin karhumainen.

Al-Aswani istuu toimistopöytänsä taakse ja sytyttää tupakan. Tämän pöydän ääressä ovat syntyneet al-Aswanin (s. 1957) teokset, myös hänen kansainvälinen läpimurtoteoksensa, nyt suomennettu Yacoubian-talon tarinat (WSOY), joka on sovitettu Suomessakin nähdyksi elokuvaksi.

Kirja käsittelee henkilöidensä kautta monia Lähi-idässä perinteisesti piilotettuja aiheita, kuten homoseksuaalisuutta, uskonnollista tekopyhyyttä, korruptiota ja sitä, miten nuori idealismi muuttuu vastoinkäymisten kautta fanaattiseksi terrorismiksi.

"Kirjoittaminen on minun tapani osoittaa, kuinka paljon rakastan ihmisiä. Rakastan heitä niin paljon, että en tuomitse vaan yritän ymmärtää - ja tämän ymmärryksen pyrin siirtämään kirjoihini."

Kirjailija kirjoittaa nykypäivän Egyptistä, maasta, josta hän nuorempana lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin ja johon hän sittemmin palasi - vain huomatakseen sen muuttuneen. Arvot olivat koventuneet, uskonnollinen radikalismi saanut jalansijaa, yhteiskunnallinen eriarvoisuus syventynyt.

Juuri tämä epäsuhta todellisuuden ja sen välillä, miten asioiden tulisi olla, saa al-Aswanin tarttumaan kynään.

"Ihmisoikeudet, yksilön kunnioitus, oikeudenmukaisuus. Mikään näistä ei toteudu Egyptissä," hän hymähtää ja alkaa verrata maataan pohjoismaisiin demokratioihin, kuten Suomeen.

"Ehkäpä - ja tämä on vain teoria - teillä pohjoisessa asiat ovat niin hyvin, että kirjoittamisen pakko ei ole niin suurta kuin täällä. En halua puolustella ongelmia, ja mielihyvin näkisin maani demokraattisena valtiona, vaikka se vaikuttaisi negatiivisesti kirjoittamiseeni, mutta uskon, että tässä voi olla jotain perää. Kiitetyimmät 1800-luvun kirjailijat tulivat Venäjältä, ja Venäjä oli siihen aikaan kamala paikka. Se oli kuin Egypti nyt", hän lisää ja räjähtää sydämelliseen nauruun.

Kirjojensa lisäksi al-Aswani kirjoittaa säännöllisesti lehtiartikkeleita. Hänet tunnetaan myös vallitsevan hallinnon kritisoijana.

"Meillä Egyptissä ei ole sananvapautta, meillä on puheenvapaus, millä voidaan ulkomaailmalle kertoa, että olemme demokraattinen valtio. Tosiasiassa se menee näin: Puhu sinä mitä haluat, minä teen mitä haluan. Jos olet yliopisto-opiskelija ja järjestät mielenosoituksen, katoat kahdessa sekunnissa. Sen sijaan pelkästä puhumisesta ei joudu hankaluuksiin, mutta mikään ei myöskään muutu. Ennen pitkää kuitenkin tulee halu toimia, ja se tietää täällä vaikeuksia."

Al-Aswanikin tuntee kollegoita, joita on vangittu ja kidutettu toimiensa vuoksi. Itse hän ei ole joutunut kohtaamaan vastaavaa, mutta myöntää, että on saanut osansa.

"Joskus se on aivan naurettavaa. Minua ei esimerkiksi kutsuttu kirjastani sovitetun elokuvan ensi-iltaan, koska sinne oli tulossa korkeita virkamiehiä nykyisestä hallinnosta."

Al-Aswani hymyilee leveästi muistellessaan tapausta.

"Se oli hyvä päivä. Tunsin todella tehneeni vaikutuksen kirjailijana, kun korkea-arvoiset virkamiehet ovat pakotettuja katsomaan ajatuksiani valkokankaalta, vaikka he eivät voi sietää olemassaoloani."

Al-Aswani meni katsomaan elokuvan myöhemmin yksin päivänäytöksessä New Yorkissa. "Pidin elokuvasta. Oli myös outo tunne nähdä valkokankaalla henkilöhahmot, jotka ovat pitkään eläneet vain päässäni."

Monista epäkohdista huolimatta Egypti on al-Aswanin mielestä lähellä muutosta.

"Arvostan hirvittävästi bloggaajia, jotka pitävät netissä yllä yhteiskunnallista keskustelua. He ovat rohkeaa porukkaa. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, että presidenttiä voisi arvostella ilman seurauksia. Nykypäivän Egypti on liian energinen ja suuri. Hallituksella ei ole yksinkertaisesti aikaa pidättää kaikkia. Uskon, että puheen ansiosta syntyy pikku hiljaa yleinen mielipide, se pohjustaa tietä muutokseen."

Kritiikistään huolimatta al-Aswani kertoo rakastavansa maataan ja sen ihmisiä.

"Vaikka yhteiskunnassamme ei ole mitään sääntöjä, juuri tämä tekee jokaisesta ihmisestä täysin uniikin. Vain täällä tunnen olevani sataprosenttisesti oma itseni. Muualla - ehkä 80-prosenttisesti."

Lisää aiheesta:

أضف الى مفضلتك